Julkaistu

Meritaimenen heittokalastus

Meritaimen. Ajatus villeistä, myrskytuulten kuohuttamista harmaan meren tyrskyistä löytyvistä hopeakyljistä kuohuttaa myös kalastajan mieltä. Jäitä kuitenkin hattuun, sillä luonnonkudusta syntynyt, villi meritaimen on äärimmäisen uhanalaisena rauhoitettu kokonaan Suomenlahdella ja sisävesissä leveyspiirin 64°00’N eteläpuolella [1]. Villin meritaimenen tunnistaa rasvaevästään (Kuva 1). Rasvaevällinen meritaimen on rauhoitettu kokonaan kaikilla merialueilla vuodesta 2019 [1].

Kuva 1.  Kalastajan riemua. Villi meritaimen, joka vapautettiin vahingoittumattomana heti kuvauksen jälkeen

Istutettujen ja kalastettavaksi tarkoitettujen meritaimenten rasvaevä on leikattu pois (Kuva 2). Rasvaevättömiä meritaimenia voi siis huoletta kalastaa ja ottaa ruoaksi, kunhan ne täyttävät alamitan vähimmäisvaatimuksen 50 cm.

Kuva 2. Rasvaevätön (=istutettu) ja alamitan täyttävä meritaimen.

Kalastuspaine on etenkin pääkaupunkiseudulla paikoin kova. Kalastettavaa pitäisi kuitenkin riittää, sillä Suomessa istutetaan vuosittain n. miljoona meritaimenen poikasta [2]. Pelkästään Espoon merialueille istutetaan vuosittain kymmeniä tuhansia meritaimenia [3]. Uudenmaan Ely-keskuksen ylläpitämän istutustilaston mukaan Helsingin ja Espoon merialueelle on esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 istutettu 123340 meritaimenen poikasta (Taulukko 1).

Taulukko 1. Helsingin ja Espoon merialueelle vuosina 2014 ja 2015 tehdyt istutukset [3].

Vuosi Istutetut meritaimenet
Helsinki 2014 28873
Espoo 2014 39522
Helsinki 2015 14875
Espoo 2015 39080

Opettele millä

Ensin pitää tietää millä kalastaa. Meritaimenta kalastetaan tyypillisesti voimakasuintisilla lusikoilla (Kuva 3) tai viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi yleistyneillä sutjakkarunkoisilla ”kevennetyillä”, kaupallisilta mallinimiltään ”Rimpuloilla” (Kuva 4), ”Trutilla”, ”Vajokeilla”, ”Vekkuleilla” ym..

Kuva 3. Sølvkroket Salamander [4]
Nimensä kevennetty uistintyyppi on saanut lakkauksen ja maalipinnan alle, vieheen metallirunkoon, kiinnitetystä kevennemateriaalista, joka tuo uistimeen lisää nostetta; eli aiheuttaa uistimen hitaamman vajoamisen vedessä. Ominaisuus antaa kalastajalle enemmän mahdollisuuksia, kuten hitaamman uiton, matalamman veden kalastuksen, kalan iskurefleksin herättävät vaihtelevat vieheen uittotyypit jne. Kevennettyjä on kaikenmuotoisia: pitkiä ja solakoita (tuulenkalaimitaatiot), lyhyitä ja tanakoita (rannikkovaaput) sekä klassisia uistinmalleja mukailevia (Trutat ym.)

Kuva 4. Tyypillinen ja erittäin kalastava kevennetty: ”Rimpula” [5]
Vapa-kelayhdistelmällä olisi syytä pystyä heittämään pitkähköjä heittoja, sillä kalapaikat ovat usein matalikkojen ja karien tuntumassa, joihin ei veneellä halua ajautua. Samoin rannalta heitettäessä heittopituus on usein kriittinen.

Tarttuessaan uistimeen, meritaimen lähtee varsin usein näyttäviin hyppyihin. Hyvä meritaimenvapa on napakka, mutta riittävän joustava. Vapa voi olla kärki- tai kokotoiminen, kumpi näistä sopii paremmin, on makuasia. Vieheen painoluokaltaan vapa voi olla melkein mitä vain 7-60g väliltä. Tyypillinen painoluokka on 7-28 g, johon 95% taimenuistimista osuukin. Tärkeintä on, että kela-vapakombinaatio on tasapainoinen. Kelaksi käy mainiosti hyrrä- tai avokela; kokoluokitukseltaan n. 2500-3000. Siimaksi sopii esim. 0,12-0,20 mm kuitu- tai 0,30-0,35 mm monofiilisiima. Peruketta ei tarvita. Kuitusiiman hyvä puoli on erinomainen tuntuma, mutta heikkoutena täydellinen joustamattomuus (tätä voidaan kompensoida kokotoimisemmalla vavalla). Monofiililla on päinvastaiset ominaisuudet: suuren venymän takia heikko tuntuma kalaan, mutta vastaavasti venymä tasoittaa kalan tempoiluja. Jälleen: makuasia.

Opettele milloin

Toiseksi on tiedettävä milloin kalastaa. Meritaimenen tyypillistä kalastusaikaa ovat kevät ja syksy. Talvella on luonnollisesti vaikea heittokalastaa ja kesällä taimen vetäytyy syviin vesiin – usein heittokalastajan ulottumattomiin – ja niitä saadaan harvakseltaan lohenuistelun yhteydessä avomereltä.

Keväällä sesonki on parhaimmillaan huhtikuusta toukokuuhun tai veden lämpötilan ollessa 3-12 asteen välissä. Loppuvuoden high-season sijoittuu yleensä loka-marraskuussa tai veden lämpötilan laskiessa alle 12 asteen. Kautta jatkuu pitkälle joulukuulle asti, jos syksy on leuto. Tällöin voi vielä haaveilla ”joulukalasta”, eli itse pyydetystä tuoreesta meritaimenesta joulun graavi- tai savukalapöytään. Ai sitä polleutta ja ylpeyttä, jos tämä onnistuu!

Opettele mistä

Kolmanneksi kannattaa opetella missä kalat lymyävät. Likimain kaikille heittokalastettaville taimenpaikoille yhteistä ovat kivikko- ja kalliorannat, matalikot ja karikot.

Keväällä meritaimenia kannattaa etsiä ”lämpötaskuista”, eli melko tarkkaan rajatuista alueista, joissa veden lämpötila on selvästi ympäröiviä vesialueita korkeampi (Kuva 3). Tällaisia lämpötaskuja ovat mm. matalat – etelään avautuvat – lahdet, jossa aurinko on päässyt lämmittämään vettä muuta ympäristöä lämpimämmäksi. Lämpötila-anturin sisältävä kaikuluotain on tällaisten paikkojen löytämiseksi aivan oleellinen kapistus. Veden lämpötilan noustessa yli 12 asteen kannattaa suunnata jo lahtien ulkopuolelle karikoiden ja ulompien luotojen rannoille.

Kuva 3. Kevään meritaimenpaikka [6]
Alkusyksystä meritaimen löytyy todennäköisimmin uloimmilta luodoilta, matalikoilta ja karikoilta (Kuva 4). Hyvässä paikassa pitäisi löytyä syvää vettä vieressä ja avomeri lähellä. Tällöin toimii mm. klassinen tyrskykalastus, kun aallot kuohuttavat kivikoita tai kallioita ja alueella on runsaasti pintavirtausta ja hapekasta vettä. Syksyllä toimivat kivikkorannat, tyrskyt ja luotojen sekä isojen kivien taakse mainingeista syntyneet peilit. Tuulisella säällä myös tuulen suunnalla on merkitystä. Saarten tai luotojen niemenkärkien taakse muodostuu virtauksia, joista on hyvät mahdollisuudet löytää kaloja. Etsi siis saaria, joiden rannan suuntaisesti tuuli puhaltaa ja kalasta rannan jälkeisiä matalikkoja. Syksyn edetessä meritaimen tulee yhä sisemmäksi saaristoa ja aivan loppukaudesta kalat löytyvät usein sisäsaariston kivikkorantojen rantavesistä.

Kuva 5. Alkusyksyn vyöhyke meritaimenen kalastukselle [6]

Opettele miten

Epäsäännöllisesti kelaten. Vaihtelevin uittotekniikoin. Vajotuksin. Pysäytyksin.

Meritaimen ei ole hauki. Hauki iskee monesti samalla silmänräpäyksellä, kun uistin losahtaa veteen. Meritaimen ei. Heitä viehe oletetun kalapaikan ohi tai yli – älä päälle. Pyri uittamaan viehe oletetun ottipaikan yli ja tee pysäytyksiä koko sisäänkelauksen ajan tarpeeksi usein! Kelaus, stoppi, kelaus, stoppi. Toista uittotyyliä koko vieheen sisäänkelauksen ajan. Etenkin puikkomaisen kevennetyn tai rannikkovaapun uintia voi vielä tehostaa kevyillä vavan kärjen nykäisyillä. Tee AINA veneen vierellä viimeinen pysäytys! Todella usein kala seuraa aivan veneen viereen ja sen voi saada vielä iskemään. Meritaimen käy hyvin usein ”kopauttamassa” vieheitä. Kelattaessa pysy herkistyneenä pienille tuntemuksille siimassa. Kopaisut voivat olla hyvin kevyitä, eikä ikinä ole täyttä varmuutta, hipaisiko viehe rakkolevän lehteä vai oliko kyseessä meritaimenen näykkäisy. Jos on pienikin epäily, että kyseessä saattoi olla kala, keskity uittotekniikkaan: kiihdytä kelaamista ja pysäytä. Siellä missä on yksi, on usein monta. Monesti kaloja on samassa paikassa useampia, varsinkin keväällä. Jos saat kalan tai tärpin, niin jatka kalastusta samalla alueella.

Lähteet

[1] Maa- ja metsätalousministeriö. Pyyntimitat ja rauhoitukset. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://mmm.fi/kalastuslaki/pyyntimitat-ja-rauhoitukset

[2] Helsingin Sanomat 30.3.2015. Saatavilla 27.9.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002812748.html

[3] Raportti: Helsingin ja Espoon edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuosina 2014 ja 2015. Kala- ja vesitutkimus Oy. Saatavilla 27.9.2018 https://www.portofhelsinki.fi/sites/default/files/attachments/RAPORTTI_Helsingin_ja_Espoon_merialueen_kalataloudellinen_yhteistarkkailu.pdf

[4] LureShop EU. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.lureshop.eu/solvkroken-salamander-allround-sd-8-1cm-24g.html

[5] Rimpula Uistin. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018  https://www.facebook.com/rimpula.fi/

[6] Google Maps sateliittikuva. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.google.com/maps

Julkaistu

Siian onginta

Siian onginta on rentoa puuhaa. Kohta on taas kausi parhaimmillaan. Ohessa MTV3:n artikkeli aiheesta.

Image
Siika nyt onkijoiden tavoitteena

Herkullisen valkolihaisen lohikalan siian ongintakausi käynnistyy jäiden lähtiessä. Ensimmäiset saaliit saadaan merialueen virtapaikoista jääpeitteen vielä verhotessa merenlahtia. Virta-paikkojen sulat ja hieman ympäristöään lämpimämmät vedet houkuttelevat harvasukasmadot ja muut siikojen herkkupalat alueelle.

Veden lämmetessä ja jääpeitteen väistyessä kalastuskausi jatkuu, kunnes särkikalat ja ahvenet valtaavat kalapaikat. Normaalisti siikaa tulee onkimalla jäiden lähdöstä toukokuun alkupuolelle asti. Siianonginta on suosituinta Suomenlahden ja Saaristomeren merialueella, mutta myös muualta merialueelta sekä järviltä saadaan saalista. Saaliskalat painavat yleensä 200 grammasta kiloon. Suurimmat onkisiiat ovat painaneet hyvän matkaa yli kaksi kiloa.

Kalaa saadaan parhaiten sora- ja kivikkopohjaisilta rannoilta, joissa veden virtaus pitää pohjan puhtaana. Erittäin hyviä paikkoja ovat sorapohjaiset virtaavat salmet ja saarten välit sekä lahdet. Suosittuja kalapaikkoja ovat lossirannat sekä virtaavat salmet, joihin pääsee kätevästi autolla. Upeita rauhallisia kalapaikkoja on tarjolla veneellä liikkuvalle kalastajalle.

Pohjaonginnan kalastustekniikka on varsin yksinkertainen. Kalastus tapahtuu heittämällä heittokalastusvälineillä paino ja syötti pohjaan. Sitten laitetaan vapa rannalle pystyyn ja odotetaan, milloin vavan kärki alkaa täristä kalan viedessä syöttiä.

Tavallinen 2-2,5-metrinen virvelivapa soveltuu ongintaan mainiosti. Kelaksi käy tavallinen umpi- tai avokela. Heittopainona käytetään yleensä lyijypainoa. Painon alapuolelle laitetaan leikari estämään painon liukuminen syöttiin kiinni. Leikariin sidotaan noin metrin mittainen monofiiliperuke, jossa on pienehkö yksihaarakoukku. Syötteinä käytetyimpiä ovat madot. Kalastusvälineliikkeistä saa ostaa kasvatettuja tunkiolieroja. Myös itse kaivetut madot kelpaavat siioille.

Kalareissulle kannattaa ottaa mukaan muutama varapaino, koukkuja, leikareita ja perukesiimaa. Lisäksi saalista varten jäillä tai kylmäpattereilla varustettu kylmälaukku.

Siikaa heittokalastusvälinein kalastettaessa tulee 18-64-vuotiaiden lunastaa kalastuksenhoitomaksu sekä läänikohtainen viehelupa tai vesialueen omistajan lupa. Läänikohtaisella luvalla saa käyttää yhtä vapaa.

Lähde: http://www.mtv3.fi/matkailu/kotimaa/kalastus.shtml/kalauutiset?630045

Julkaistu

Nyt kuhavesille

Kuhavedet avautuvat aivan kerhomme saaren kupeesta Espoonlahdelle päin. Kauniina kesäiltoina Espoonlahdella käy kalojen molskeen lisäksi melkoinen uistelijoiden vilinä. Kaikki mahtuu sekaan kunhan muistetaan reilut pelisäännöt. Kovin montaa vapaa ei kannata ahnehtia ja levittäjien käyttö on syytä pitää minimissään. Kalastajan on myös muistettava, että purjeveneitä tulee väistää….vähintäänkin sen takia ettei ylimääräistä natinaa kalastajia kohtaan nostettaisi.

Kireitä siimoja! Pistetään kuhafileet kuumaksi grillissä, kun saaressa tavataan!

Alla SVK:n kuhavinkit:

————————————————————-

Kuhakannat ovat vahvat lähes kaikkialla ja kuhaa on nyt runsaasti useimmissa
suurissa järvissämme Oulujärveä myöten sekä eteläisen Suomen rannikolla.
Vesien lämmettyä ja kuhien kudun mentyä ne syövät ahneesti ja tarttuvat
vieheisiin. Uistelijan ja heittokalastajan kannattaakin nyt suunnata
kuhapaikoille.

Alkukesästä kuha oleskelee matalammilla ja ensiksi lämpiävillä vesialueilla.
Lämmittelemässä olevan kuhan voi tavoittaa heittokalastusvälineillä jopa
päivällä auringon lämmittämien kivien ja luotojen läheisyydestä. Päivisin
kuhat oleskelevat yleensä pohjan lähellä, mistä niitä voi parhaiten
tavoitella jigeillä tai syvänne- ja painouistimilla. Kuhavieheet voivat olla
hyvin värikkäitä ja fluorisoivia. Keltaisen, oranssin, kullan ja valkoisen
sekä kirkkaassa vedessä sinisen sävyt ovat kuhalle ottavia viehevärejä.
Sopiva viehekoko on haukiviehettä selvästi pienempi, vain 9-13 cm, sillä
kuha on pienisuinen kala kuten ahvenkin.

Vetouistimella kuhia saa alkukesästä parhaiten aivan pintavedestä
matalikoiden ja karikoiden läheisyydestä. Paras uisteluaika kuhalle on
illalla auringonlaskun jälkeen ja aamuvarhain, heinäkuussa läpi yönkin.
Kesän edetessä ja vesien lämmettyä syvemmältä ovat parhaita kuha-alueita
syvänteiden pintavedet sekä syvännealueiden luotojen reunamat. Loppukesällä
kuhat oleskelevat päiväaikaan syvemmällä, jolloin niiden tavoittamiseen
uistimella tarvitsee painosyvääjän tai syvätakilan.

Yli puolivuosisataa sitten kalastusasetuksella säädetty kuhan 37 cm alamitta
ei vastaa nykyajan tutkimustietoa kuhan lisääntymiskoosta taikka tuottavasta
pyyntikoosta. Onneksi useat kalastusalueet ovat määränneet kuhan alamitaksi
45 cm. Tämä on otettava huomioon kuhaa uisteltaessa tai muutoin
pyydettäessä.

Kuhan verkkokalastus kannattaa jättää kylmän veden aikaan, sillä kuha kuolee helposti verkkoon ja pilaantuu nopeasti. Kesällä kuhan saa varmimmin elävänä käsiteltäväksi viehekalastusvälineillä. Tainnutuksen jälkeen kuha pitäisi verestää välittömästi, suolistaa kun veri on poistunut, ja jäähdyttää jo veneessä kylmälaukkuun varatuilla jäillä.

Lähde: SVK

Julkaistu

Täkyraksi kalastuksen syötit

Täkyraksi kalastus on nostanut päätään viimeisen kymmenen vuoden aikana kovasti. Se on sekä hauskaa että tehokasta. Alla Ottotäky tmi porukan tarjoamat erilaiset syötit erilaisille petokaloille.

Ottotäky-syötteinä käytetään Pohjois-Karjalan puhtaissa vesissä kasvaneita salakoita, kuoreita, muikkuja, särkiä sekä särjestä ja siioista leikattuja fileitä. Syötit pakataan vakuumipakkauksiin, joissa on koosta riippuen 6-10 syöttiä.

SALAKKA – varma valinta tilanteeseen kuin tilanteeseen
Image

Salakka (Alburnus Alburnus) on särkikaloihin kuuluva kala, joka soveltuu kaikenlaiseen syöttikalastukseen kaikille petokaloille. Salakka toimii erinomaisesti sekä sisävesillä että merellä. Siihen iskevät niin lohet ja taimenet kuin kuhat ja hauetkin. Salakka on muodoltaan sulavalinjainen ”torpedo”, joten siihen saa helposti letkeän ja ottavan uinnin. Vähärasvaisena kalana salakka kestää vetoa muita syöttikaloja pidempään. Salakan suomut kestävät hyvin käsittelyä ja hopeanhelmiäisenä hohtava kylki säilyttää kiiltonsa pitkään. Jotain salakan kyljen kiillosta kertoo se, että vielä 1900-luvun alussa salakan suomujen guaniinikiteistä valmistettiin tekohelmiäistä.

Ottotäky-salakoita myydään alle 10 senttimetrin pituisista pikkusyöteistä aina lähes 20 sentin ”merimalleihin” saakka.

KUORE – tuoksuva herkku nirsoille kaloille
Image

Lohikaloihin kuuluva kuore (Osmerus Eperlanus) on erikoisherkku nirsoille petokaloille. Erityisen menestyksekkäästi kuoretta on käytetty lohikalojen ja kuhan pyynnissä. Kuoreen valttina on tuoksu, jota muilla kaloilla ei ole. Joskus juuri kuoreen tuoksu voi olla se viimeinen petokalan iskun laukaiseva tekijä.

Uinnin säätäminen pitkulaiseen kuoreeseen vaatii hiukan kokemusta, mutta ei ole suinkaan vaikeaa. Kuore on lihaltaan kohtuullisen pehmeä, joten sen käsittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ottotäky-kuoreita myydään 8-15 senttimetrin mittaisina.

MUIKKU – lohikalojen erikoissyötti
Image

Sisävesien arvokalana tunnettu muikku (Coregonus Albula) on erityisesti lohikalojen herkkua. Lohikaloihin itsekin kuuluva muikku on rasvainen kala, jonka suomut ovat pieniä ja irtoavat valitettavan herkästi. Muikun käsittelyssä onkin oltava tarkkana. Ottotäky-muikkuja myydään 10-18 senttimetrin mittaisina.

SÄRKI – hauen herkkua
Image

Kovapintainen ja punasilmäinen särki (Rutilus Rutilus) on erityisesti haukea pyytävän syöttivalinta. Punaeväinen hopeakylki houkuttelee haukea kirkkaudellaan ja leveällä sivuprofiilillaan. Kelpaa särki toki myös kuhalle ja lohikaloillekin.

Suureen särkeen saa helposti laiskan uinnin, joka vetää suurhaukia puoleensa. Ottotäky-särkiä on saatavilla 10-20 senttimetrin pituuksissa.

FILE – valmiiksi tehty annospala
Image

Valmiiksi fileraksihuppuun sopivaksi leikattu file on helppo saada uimaan. Ei muuta kuin file huppuun ja menoksi. File toimii erinomaisesti lohikaloille houkutuslevyjen perässä vedettynä, mutta kelpaa mainiosti myös ilman houkuttimia. Erittäin ohueksi pyrstöpäästään leikattu file on myös vastustamaton annospala suurkuhille.

Ottotäky-fileitä leikataan sekä siioista että särjistä. Fileitä on saatavilla kokoluokassa 12-20 senttimetriä.

AHVEN – helleajan erikoisuus
Image

Ahven (Perca Fluviatilis) on kestävä syötti hauen pyyntiin. Panssari-Pertiksi nimitetty ahven toimii hyvin myös lohikaloille erityisesti vesialueilla, joilla muikku tai kuore on vähissä. Joillakin järvillä järvilohet ottavat innokkaasti ahveneen, vaikka tarjolla olisi myös muikkua. Yleensä järvilohien ahvenaika rajoittuu kesähelteille.

Ottotäky-ahvenia pakataan 8-12 senttimetrin pituisina.

Lähde: http://www.ottotaky.fi