Meritaimen. Ajatus villeistä, myrskytuulten kuohuttamista harmaan meren tyrskyistä löytyvistä hopeakyljistä kuohuttaa myös kalastajan mieltä. Jäitä kuitenkin hattuun, sillä luonnonkudusta syntynyt, villi meritaimen on äärimmäisen uhanalaisena rauhoitettu kokonaan Suomenlahdella ja sisävesissä leveyspiirin 64°00’N eteläpuolella [1]. Villin meritaimenen tunnistaa rasvaevästään (Kuva 1). Rasvaevällinen meritaimen on rauhoitettu kokonaan kaikilla merialueilla vuodesta 2019 [1].

Istutettujen ja kalastettavaksi tarkoitettujen meritaimenten rasvaevä on leikattu pois (Kuva 2). Rasvaevättömiä meritaimenia voi siis huoletta kalastaa ja ottaa ruoaksi, kunhan ne täyttävät alamitan vähimmäisvaatimuksen 50 cm.

Kalastuspaine on etenkin pääkaupunkiseudulla paikoin kova. Kalastettavaa pitäisi kuitenkin riittää, sillä Suomessa istutetaan vuosittain n. miljoona meritaimenen poikasta [2]. Pelkästään Espoon merialueille istutetaan vuosittain kymmeniä tuhansia meritaimenia [3]. Uudenmaan Ely-keskuksen ylläpitämän istutustilaston mukaan Helsingin ja Espoon merialueelle on esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 istutettu 123340 meritaimenen poikasta (Taulukko 1).

Taulukko 1. Helsingin ja Espoon merialueelle vuosina 2014 ja 2015 tehdyt istutukset [3].

	Vuosi	Istutetut meritaimenet
Helsinki	2014	28873
Espoo	2014	39522
Helsinki	2015	14875
Espoo	2015	39080

Opettele millä

Ensin pitää tietää millä kalastaa. Meritaimenta kalastetaan tyypillisesti voimakasuintisilla lusikoilla (Kuva 3) tai viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi yleistyneillä sutjakkarunkoisilla ”kevennetyillä”, kaupallisilta mallinimiltään ”Rimpuloilla” (Kuva 4), ”Trutilla”, ”Vajokeilla”, ”Vekkuleilla” ym..

Nimensä kevennetty uistintyyppi on saanut lakkauksen ja maalipinnan alle, vieheen metallirunkoon, kiinnitetystä kevennemateriaalista, joka tuo uistimeen lisää nostetta; eli aiheuttaa uistimen hitaamman vajoamisen vedessä. Ominaisuus antaa kalastajalle enemmän mahdollisuuksia, kuten hitaamman uiton, matalamman veden kalastuksen, kalan iskurefleksin herättävät vaihtelevat vieheen uittotyypit jne. Kevennettyjä on kaikenmuotoisia: pitkiä ja solakoita (tuulenkalaimitaatiot), lyhyitä ja tanakoita (rannikkovaaput) sekä klassisia uistinmalleja mukailevia (Trutat ym.)

Vapa-kelayhdistelmällä olisi syytä pystyä heittämään pitkähköjä heittoja, sillä kalapaikat ovat usein matalikkojen ja karien tuntumassa, joihin ei veneellä halua ajautua. Samoin rannalta heitettäessä heittopituus on usein kriittinen.

Tarttuessaan uistimeen, meritaimen lähtee varsin usein näyttäviin hyppyihin. Hyvä meritaimenvapa on napakka, mutta riittävän joustava. Vapa voi olla kärki- tai kokotoiminen, kumpi näistä sopii paremmin, on makuasia. Vieheen painoluokaltaan vapa voi olla melkein mitä vain 7-60g väliltä. Tyypillinen painoluokka on 7-28 g, johon 95% taimenuistimista osuukin. Tärkeintä on, että kela-vapakombinaatio on tasapainoinen. Kelaksi käy mainiosti hyrrä- tai avokela; kokoluokitukseltaan n. 2500-3000. Siimaksi sopii esim. 0,12-0,20 mm kuitu- tai 0,30-0,35 mm monofiilisiima. Peruketta ei tarvita. Kuitusiiman hyvä puoli on erinomainen tuntuma, mutta heikkoutena täydellinen joustamattomuus (tätä voidaan kompensoida kokotoimisemmalla vavalla). Monofiililla on päinvastaiset ominaisuudet: suuren venymän takia heikko tuntuma kalaan, mutta vastaavasti venymä tasoittaa kalan tempoiluja. Jälleen: makuasia.

Opettele milloin

Toiseksi on tiedettävä milloin kalastaa. Meritaimenen tyypillistä kalastusaikaa ovat kevät ja syksy. Talvella on luonnollisesti vaikea heittokalastaa ja kesällä taimen vetäytyy syviin vesiin – usein heittokalastajan ulottumattomiin – ja niitä saadaan harvakseltaan lohenuistelun yhteydessä avomereltä.

Keväällä sesonki on parhaimmillaan huhtikuusta toukokuuhun tai veden lämpötilan ollessa 3-12 asteen välissä. Loppuvuoden high-season sijoittuu yleensä loka-marraskuussa tai veden lämpötilan laskiessa alle 12 asteen. Kautta jatkuu pitkälle joulukuulle asti, jos syksy on leuto. Tällöin voi vielä haaveilla ”joulukalasta”, eli itse pyydetystä tuoreesta meritaimenesta joulun graavi- tai savukalapöytään. Ai sitä polleutta ja ylpeyttä, jos tämä onnistuu!

Opettele mistä

Kolmanneksi kannattaa opetella missä kalat lymyävät. Likimain kaikille heittokalastettaville taimenpaikoille yhteistä ovat kivikko- ja kalliorannat, matalikot ja karikot.

Keväällä meritaimenia kannattaa etsiä ”lämpötaskuista”, eli melko tarkkaan rajatuista alueista, joissa veden lämpötila on selvästi ympäröiviä vesialueita korkeampi (Kuva 3). Tällaisia lämpötaskuja ovat mm. matalat – etelään avautuvat – lahdet, jossa aurinko on päässyt lämmittämään vettä muuta ympäristöä lämpimämmäksi. Lämpötila-anturin sisältävä kaikuluotain on tällaisten paikkojen löytämiseksi aivan oleellinen kapistus. Veden lämpötilan noustessa yli 12 asteen kannattaa suunnata jo lahtien ulkopuolelle karikoiden ja ulompien luotojen rannoille.

Alkusyksystä meritaimen löytyy todennäköisimmin uloimmilta luodoilta, matalikoilta ja karikoilta (Kuva 4). Hyvässä paikassa pitäisi löytyä syvää vettä vieressä ja avomeri lähellä. Tällöin toimii mm. klassinen tyrskykalastus, kun aallot kuohuttavat kivikoita tai kallioita ja alueella on runsaasti pintavirtausta ja hapekasta vettä. Syksyllä toimivat kivikkorannat, tyrskyt ja luotojen sekä isojen kivien taakse mainingeista syntyneet peilit. Tuulisella säällä myös tuulen suunnalla on merkitystä. Saarten tai luotojen niemenkärkien taakse muodostuu virtauksia, joista on hyvät mahdollisuudet löytää kaloja. Etsi siis saaria, joiden rannan suuntaisesti tuuli puhaltaa ja kalasta rannan jälkeisiä matalikkoja. Syksyn edetessä meritaimen tulee yhä sisemmäksi saaristoa ja aivan loppukaudesta kalat löytyvät usein sisäsaariston kivikkorantojen rantavesistä.

Opettele miten

Epäsäännöllisesti kelaten. Vaihtelevin uittotekniikoin. Vajotuksin. Pysäytyksin.

Meritaimen ei ole hauki. Hauki iskee monesti samalla silmänräpäyksellä, kun uistin losahtaa veteen. Meritaimen ei. Heitä viehe oletetun kalapaikan ohi tai yli – älä päälle. Pyri uittamaan viehe oletetun ottipaikan yli ja tee pysäytyksiä koko sisäänkelauksen ajan tarpeeksi usein! Kelaus, stoppi, kelaus, stoppi. Toista uittotyyliä koko vieheen sisäänkelauksen ajan. Etenkin puikkomaisen kevennetyn tai rannikkovaapun uintia voi vielä tehostaa kevyillä vavan kärjen nykäisyillä. Tee AINA veneen vierellä viimeinen pysäytys! Todella usein kala seuraa aivan veneen viereen ja sen voi saada vielä iskemään. Meritaimen käy hyvin usein ”kopauttamassa” vieheitä. Kelattaessa pysy herkistyneenä pienille tuntemuksille siimassa. Kopaisut voivat olla hyvin kevyitä, eikä ikinä ole täyttä varmuutta, hipaisiko viehe rakkolevän lehteä vai oliko kyseessä meritaimenen näykkäisy. Jos on pienikin epäily, että kyseessä saattoi olla kala, keskity uittotekniikkaan: kiihdytä kelaamista ja pysäytä. Siellä missä on yksi, on usein monta. Monesti kaloja on samassa paikassa useampia, varsinkin keväällä. Jos saat kalan tai tärpin, niin jatka kalastusta samalla alueella.

Lähteet

[1] Maa- ja metsätalousministeriö. Pyyntimitat ja rauhoitukset. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://mmm.fi/kalastuslaki/pyyntimitat-ja-rauhoitukset

[2] Helsingin Sanomat 30.3.2015. Saatavilla 27.9.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002812748.html

[3] Raportti: Helsingin ja Espoon edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuosina 2014 ja 2015. Kala- ja vesitutkimus Oy. Saatavilla 27.9.2018 https://www.portofhelsinki.fi/sites/default/files/attachments/RAPORTTI_Helsingin_ja_Espoon_merialueen_kalataloudellinen_yhteistarkkailu.pdf

[4] LureShop EU. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.lureshop.eu/solvkroken-salamander-allround-sd-8-1cm-24g.html

[5] Rimpula Uistin. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018  https://www.facebook.com/rimpula.fi/

[6] Google Maps sateliittikuva. Verkkosivu. Saatavilla 27.9.2018 https://www.google.com/maps